Blogi hiljenee toviksi. Merri & Nemi sekä allekirjoittanut miehensä kera ovat jo perinteikkääksi muodostuneella auto- & telttalomalla.

Hauskaa kesää!!!

Eilen oli tosiaan Haukkiksella epikset. Joihin en osallistunut koirieni kanssa koska:
a) ilmoittautuminen alkoi klo 17.30 ja olin Haukkiksella vasta hieman ennen kuutta. En vain mitenkään ehtinyt pelipaikalle aiemmin.
b) syy a + halusin lenkittää koirat rauhassa ilman hötkyilyjä rataantutustumisiin yms yms
c) ratoina kisoissa oli möllit ja kilpailevat. Molemmissa radoissa oli kontakteja, joihin en halunnut päästää Nemiä kaahailemaan. (Merrin kanssa toki olisin voinut, mutta päädyin kuitenkin toisenlaiseen ratkaisuun)
d) maanantain harkkaryhmäläisten kuului talkoilla. Joten kilttinä tyttönä talkoilin.

Kun epikset olivat ohitse, niin helpotin muiden orjien (=toimitsijoiden) hommaa huomattavasti, sillä esteitä ei tarvinnut kerätä poikke. Vain numerot keräilivät varastoon. Minä näet jäin reenimään koirineni kentälle. Siinäpä tuli sekä reeniä, että esteiden siirtelyä muutaman viikon edestä. Tässähän näet tulee noin kuukauden tauko reeneistä kun lähdetään kesälomareissulle.

Tuijan blogissa näytti olevan piirrokset eilisistä radoista, joten lainasin hieman toista. Ja tein siihen omia merkintöjäni.

Ensin tein Merrin kanssa tuota kisarataa (eli alkuperäinen numerointi, siis mustat nrot). Aloitin ohjauksen tuosta x:n kohdalta. Kävin pirkkoilemassa ykkösen ja kakkosen välissä (niin korostetusti, että Merri jäi siihen hetkeksi etsimään namua, jota siinä ei ollut, tuli kuitenkin mun matkaan ts meni putkeen kun käskin). 4 putken haussa ei ollut mitään ongelmaa, siis putken pään. Pujottelu mentiin vauhdilla! Puomille palkkasin.

Siitä sitten todella lennokas jatko. Vaikka olin puoliks unhoittanut renkaan ja muurin maxi-asentoon. Ei tuottanut ongelmaa koiralle (tai muurin palikat taisi kolista). Useista toistoista huolimatta en ehtinyt mitenkään 16 putkelle. Ihan sama mitä yritin, niin koko ajan olin myöhässä ja siinä kohtaa tuli tökkö (Ö). Nautin kuitenkin Merrin vauhdista, ihanata, ihanata

Lisäksi Merri reeni pujoa palkalla, ääni väheni ja vauhti kasvoi

Nemin kanssa aloitin N1-N3 harjoituksella, jossa aloitin itse putken ja hypyn välimailta, lähempää hyppyä. Otin tosi tiukan käännöksen hypyltä. Välillä palkatenkin sen. Nemi tuli nätisti käteen. Ja sitten käänsin puomille (joka oli hieman eri kohdassa kuin kuvassa, kulma tähän harjoitukseen ei ollut noin paha). Puomin taakse olin vienyt namilautasen. Ekalla kerralla koira jäi aika kauas, varpaat just ja just kontaktialueella. Toisella kerralla kannustin hieman paremmin koiraa - ja voi viikset! Kaks-kakkoset tuli ja samalla Haukkis kajahti ku meitsi kiljahti Tästä riemaantuneena Nemi pisti vielä uudestaan parastaan. Kait mun täytyy taas jatkaa kiljuiluja, kun se tuntuu pistävän koiran pistämään parastaan?

Sitten mietin miten reenisin aata. Ja päädyin aloittamaan renkaalta. Käytössä oli se samanlainen rengas mikä Activellakin on, jota Nemi ei välillä ole suostunut suorittamaan. Nyt renkaan kanssa, taas vaihteeksi -hyvä toki niin-, ei ollut mitään ongelmia. Eli harkkana N5-N10. Yhdellä kerralla koira kerkesi tulla maahan ennen kuin pysähtyi - sittenkin kyllä kirraa-käskyllä yritti parhaansa, eli koitti peruuttaa esteelle onnistumatta saamaan oikiaa asentoa. Siitä otin vaan koiran pois ja otin uudestaan hyppy-a, jolloin löytyi taas oikia 2-2 asento (koko harkka tehtiin muutaman kerran onnistuneesti, koiralla hyvä irtoavuus ja vauhti kaikille esteille)

Sitten Nemi reeni lisää rengasta, eteen-meno reeninä eli N12-N14. Kerran karkasi kun vein palkkaa loppuun. Muutoin pysyin paikallaan ja esteissä ja irtoavuudessa ei mitään ongelmia.

Pujotteluakin otettiin. Palkkalla toki. Sekä niin, että lähetin esteelle ja juoksin vierellä plus niin, että odotin palkan kanssa esteen toisessa päässä ja koira sai työskennellä yksinänsä. Hyvin toimi sekin.

Sitten kantelin suurimman osan esteistä pois. Koirat olivat jäähyllä sillävälin. Siirsin aita-nro ykkösen samansuuntaisesti 18:n kanssa ja harkkasin Merrin kanssa M1-M5 ratasta. Pistin palkan vitskan taakse, koira ei kyllä sen jälkeen pysynyt suorassa. Kuono kohti putkea mutta ei toisaalta varastanut suoraan palkallekaan (i h m e !). Menin putken ja kolmoshypyn tienoille ottamaan koiran liikkeelle, takaa käsky ja sitten Eteen! Irtoamistreeniä siis viimiseksi muistoksi ennen kesälomille kirmaamista (pari kolme toistoa)

Nemille tästä harkasta vain esteet 3-5. Eli se irtoaminen.

Ja tosiaan. Nyt voi jäädä hyvillä mielin lomille. Kun kisoissa Nemin kontaktit eivät todellakaan pitäneet. Niin ei se niitä onneksi ole unhoittanut. Edelleen oli vauhtia, mutta kontaktit toimivat silti hienosti. Irtoavuutta oli ja pujottelukin sujui. Merrillä myös olen erityisen tyytyväinen sen vauhtiin. Estehakuisuuteen/irtoamiseen.

Seukkikerran reenitään joskus heinäkuun lopussa, näillä näkymin. Ja kisarumba jatkuu sitten elokuussa.

Tälle kesälle on tiedossa neljä näytelmää. Ensin Visbyssä KV ja KR, heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna (Merri vetskuissa ja Nemi valioissa), sitten Pori KV elokuun alussa (myös Merri vet ja Nemi val) ja elokuussa Baltian voittaja Tallinnassa (molemmat avoimessa, jollen ihan väärin muista miten ilmot laitoin). Aiemmin ei ollakaan käyty Virossa näyttelyissä.

...rikoin jalkani myös eilen Okk:n epiksissä. Tai varmaan ehkä tarkemmin sanottuna vasta niiden jälkeen. Epiksissä kun en kipittänyt koirieni kanssa ainuttakaan rataa vaan suoristelin lähinnä yhtä putkea yms pientä ratahenkilöintiä. Mutta kisojen jälkeen reenailin koirieni kera sekä keräsin (yksinäni, ittepähän kerjäsin, tiedän) kisaradan pois kentältä.

Vihdoin ja viimein sain vietyä uuden lenkkarin suutarille. Saan sen sieltä huomenissa. Ihme ja kumma, suutari-setä ei vängännyt yhtään vastaan. Yleensähän nuo ovat melkoisia pirulaisia, mutta tämän kertainen herra otti mukisematta työnvastaan. Loisto homma. Toivottavasti vielä varmasti ymmärsi mitä sen piti tehdä

Nemille on syntynyt eilen uusia sukulaisia. Eli Herding Instinct's G-pennut näkivät päivänvalon . Pentueen emänä oli suomentuonti Care Bears Sun Flamenco "Flamma" ja isänä Herding Instinct's Arko. Niin, niitä pentuja syntyi kolme: 1 uros ja kaksi narttua.

(eli gee-pennut eivät sitten tosiaankaan olleet Nestorin pennut, kun se kerta jäi tyhjäksi... )

Kaikki pennut ovat kuulemma varattuja. Joten pikku rlk'a voi ihan huoletta mennä ihastelemaan H.I-kennelin kotisivuille tai ehkä blogissa on enempi niitä kuvasia.

Kasvua havaittavissa. Henkistä nimittäin. Mulla tai Nemillä Ts mä olen alkanut ymmärtämään kakaran aivoituksia paremmin. Esim ulkoillessa se itseasiassa "keskustelee" aika paljonkin. Kysyy, että "puolustanko/hyökätäänkö/metsästetäänkö/jne" ja jos mä älyän vastata sille oikialla hetkellä niin ei se sitten älämylöi kellekkään.

Merrikin periaatteessa toimii samalla tavalla. Ehkä ei kuitenkaan niin suoraviivaisesti kuin mitä Nemi. Toisinaanhan Merri vihaa koko maailmaa, ja todellakin kertoo sen kaikille. Syitä tähän voivat olla mm Merrillä on nälkä, Merriä kakattaa tai Merriä ei ole aktivoitu tarpeeksi. "Vihansa" se sitten osoittaa yrittämällä hyökätä ohi ajavien autojen (lähinnä enemmän meteliä pitävät esim peräkärryt tms), traktoreiden tahi mopojen kimppuun. Tai jos ei muuta näy niin sitten vihataan ihan tavan kävelijöitä...

Nemillä ei onneksi ole tuota samaa raivostuttavaa tapaa yhtäkkiä hyökkiä jotain rullaluistelijaa päin. Paitsi jos Merrikin hyökkii, niin sitten Nemi saattaa lähteä kimppaan mukaan. Kaksin aina kaunihimpi, tai hauskempi, tai jotain.

Tapaus eiliseltä lenkiltä. Kulman takaa tulee vastaan koira (näyttää ihan peruslapinporokoiralta, sellainen merkkivärinen, mutta on kuitenkin peruspiski eli sekarotuinen), koirat sanovat (puolin ja toisin) tervehdykset toisille. Käännyn samaan suuntaan kuin mistä koira on tulossa, mutta en mene jalkakäytävälle vastaantulevien seuraksi vaan jään ohittamaan autotielle. Sanon koirille jotain tyyliin "ei tarvi" ja pidän oman katseeni tienlaidassa. Tiedostan etten varmasti vilkaisekkaan niitä toisia (pieni silmämunan muljahdus olisi "lupa tappaa"). Koirat eivät ole enää moksiskaan ja ohitus sujuu ilman ääntäkään. Ainakaan meidän suunnasta. Kun toinen koira on jäänyt onnellisesti taakse, siirryn jalkakäytävälle normireitille ja päästän koirat nuuskuttamaan vasta ohitetun koiran hajuja/jälkiä.

Toisinaan saan koirat siis kulkemaan nätisti vaikka ne olisivat kerenneet aukaista äänekkään kitansa toisille koirille. Joskus sitä sitten vain tietää, että hiljaisuus koittaa vasta kun tilanne on täysin ohi, joten silloin tällöin en vain jaksa paneutua asiaan kun tiedän. Tai kuvittelen tietäväni, etteivät ne kuitenkaan käyttäydy kunnolla.
Jepjep, tiedän, että koira ei näe eroa eri kertojen välillä. Ja jokaisessa kohtaamisessa se vahvistaa käyttäytymistään. Oppii jne. Aina ei kuitenkaan vaan jaksa. Tyhmää, mutta näin se vain menee.

Normilenkeillä aika harvoin on nameja mukana. Jos namit on taskussa niin sitä paremmin ottaakin ne ohitustilanteet harjoituksina ja käyttäytyy eri tavoin. Ja toisaalta koiratkin tietää, että hyväskää saattaapi olla tulossa ja käyttäytyvät kuin herran tertut.

Treeniskelin koirien kanssa tänään vähän tokojuttuja. Noutoa, seuruuta, merkkiä ja ruutua.

Merrille noutokapulan pitoa, kestoa siis, naksutellen. Sekä odottelin tovin niin johan se tarjosi kapulan kanssa sivulle tulonkin, kaksi kertaa! Siitä superpalkkaus. (=namia ja palloleikkiä) Naksuttelua Merrille myös ruudun yhteydessä - kovin kauas ei voi mattoa viedä, tai muuten koira on epäilevä joonas ja kyselee "ookko nyt ihan varma että meen tuonne asti". Seuruussa oli hyvin innokas, hyvä kontakti. Käännökset hyviä ja pysähdyksissä istahti ilman eri toimenpiteitä (näinhän ei tod aina ole). Merkillä oli kummissaan kun en pysäyttänyt merkin taakse / sivulle, tuli vähän epäröintiä liikkeeseen. Kun pysäytin niin pysäys tosi hyvä.

Nemille kapula-alkeita eli kapulasta pientä otetta hampailla. Enpä tiedä miten tässä pääsen etiäpäin oikiaan otteeseen. Mutta kaippa se pikkuhiljaa, varsinkin jos reenaisi vähän usiammasti  Nemille ruutua niin, että vein makupalan ruutumatolle (kun niin olen sen sille aloittanut opettamaan, sillon joskus). Lisäksi muutamalla kerralla käskin "ruudussa" maate, hyvinhän tuo totteli ja pysyi paikallaan kunnes vapautin.
Nemiä "merkin" kierto kiihdytti vähän liiaksikin, joten sitä ei tehty sen enempää. Tai oikeastaan tämä ei ollut ... öö, en pysäyttänyt koiraa vaan se oli tavallaan takaakiertoa, jolle koira ei meinannut millään ymmärtää lähteä. Käytin "merkkinä" siis yhtä pujottelu keppiä (muut viis keppiä eivät olleet nurtsilla pystyssä). Lisäksi teimme seuruuta, ns saalisnamipalkan avulla, ja se onnistui tosi kivasti. Myös ikävät vasemmalle kääntymiset.

Lopuksi vielä hieman namien etsintää, nenäharjoittelua, pihalta.

edit: kirjootuksen muokkausta la 20.06.09 klo 19:25

...kukapa se kissan hännän nostaisi, jossei kissa itse?

• Medien joukkueradan tuomari Kati Wala, ja radan ihanneaika oli 38 sekuntia.
• Radan kipittäneistä koirista vain kuusi (6!) pääsi ihanneaikaan, parhaimman miinuksen teki kolmanneksi tulleessa joukkueessa kiitänyt Frodo (josta leivottiin sunnuntaina yksilömestari), -3,08
• Merrin sijoitus 9/30 oli paras lappalaiskoira sijoitus viikonlopulta sekä paras normaalisti okk:ta edustavan medikoiran sijoitus
  • Merri oli joukkueessa joka sijoittui yhdeksänneksi. En puhu mitään tässä kohtaa sen saamasta tuloksesta. Tiedän, että niin useilla lappalaiskoirilla kuin okk:n koirilla ja tziljardeilla muillakin koirilla oli parempi tulos kuin Merrillä - ihmisen pitää repiä ilonsa pienistä asioista. Tämä tuntui tällä kertaa ilon aiheelta. Meille äärimmäisen harvinaiselta sellaiselta. Jatkossakaan tuskin ollaan sen parempia kuin ennenkään.
    Ja normaalilla okk:lla tarkoitan sitä, että kun allekirjoittanut kisaa koiriensa kanssa edustus on Okk (ainakin toistaiseksi).
  • Merri oli joukkueessa joka sijoittui SM-kilpailuissa yhdeksänneksi... (raksutusta Kaisan päässä): => Merri tuli äsämmeissä yheksänneksi Noin päin mä sen käännän eniveis ja se kuulostaa mun korvissa ihan lottovoitolta. Oli miten oli todellisuudessa, tai pilkulleen väänneltynä.

Saa ihan vapaasti korjata, jos meni joku juttu vikaan... 

Lauantaiaamuna Sari & Cheri poimivat minut & Merrin kyytiin Kiimingistä. Perillä Torniossa olimme jonninverran ennen yhtätoista. Vein Merrin AD:n leiriin ja istuin jännittämään katsomoon hienoja suorituksia.

Launtainahan oli vuorossa joukkueradat. Minien osalta homma päättyi ensimmäisenä. Oulun Koirakerhon koirulit kiitivät upeasti pronssille, Onnea!

Makseista katselin osan, ja sitten lähdin lämmittelemään Merriä. Sekä kerroin Marille muutamia faktoja (tai faktoiksi luulemiani juttuja) Merristä ja medien rataprofiilista [kuten esim että kun radalla oli okseri (estenro 14), niin Merri usein tiputtaa toisen okseririman jos sille ohjaa kuin tavan hypylle, eli okseri on piiitkä hyppy jne]

Maksitkin lopettavat urakkansa ennen kuin medien kolmas kierros (jolla Merri & Mari esiintyivät) alkoi. Active Dogs'in maxi-joukkio sijoittui hienosti neljänneksi!

Tästäkään Merrin radasta, siis esiintymisestä jonkun toisen ohjastamana, mulla ei ole oikein selkeää mielikuvaa. Katselin suoritusta takarivistä, siis maassa mutta en ihan kehän vieressä (jottei Merri vain bongaa mua ja ryntää mun luo kesken kaiken, ei sillä varmaan kyllä ollut aiettakaan moiseen puuhaan). Merri ei petä minua, eikä ruotsinlapinkoirien mainetta (mitä se on? ) tälläkään kertaa vaan kirmaa hienosti virheettömän radan!

Kuvista kiitos Taru Jääskeläiselle!

Sekä tietysti tuhannet kiitokset Marille!!!

Illalla ajeltiin Kemiin yöksi. Onneksi Cheri ja Merri tulivat ihan hyvin toimeen keskenään, niin meidän ei tarvinnut tehdä mitään erikoisjärjestelyitä.

Koska osittain laiskuuttani ja osittain muista syistä maanantai-illan agiharkat jäivät välistä niin suuntasimmepa tiistaina agittamaan Martinniemeen Activen järjestämiin epävirallisiin. Joissa tuomarina toimi Mikko Aaltonen.

Nemin ilmoitin mölliradalle (pitää katsastella taas tarkemmin niitä kontakteja, eli en halunnut enää toisintoja perjantain ja torstain läpijuoksukontakteista) ja Merrin ekalle kilpailevien radalle.

Nemin rata meni muuten ihan hyvin. Paitsi, että tuntui ettei koira päässyt oikein käyntiin. Siis mun mielestä koira tuntui hitaalta. Suoritusaika oli kuitenkin jotain miinus yhdeksän. Voittajakoiralla (mali) taisi olla lähemmäs miinus kahtakymmentä...  Niin ja yhdeltä hypyltä se ajautui ohitse, kuinkas muutenkaan kun mun ohjaussuunnittelu ja -toteutusmokan takia.

Kilpailevien eka rata-ainaskin- olisi ollut ihan iisipiisi. Mutta ohjasin Merrin ohi yhdestä hypystä. Ts en käskyttänyt/ohjannut sitä tarpeeksi ajoissa. Joku muukin virhe taisi tulla, mutta ei ole kyllä nyt hajuakaan mikä. Ehkä siitä lopusta. Kun olisi ollut eteenmenosuora, niin Merri jää vaan pyörimään ja räkyttämään mulle. Hohhoijaa!

Joo, ja alussa koitin saada koiran hiljaiseksi. Vesipulollollani. Eihän siitä mitään tule. Koira on hiljaa hetken, sitten nousee istumasta ja räkyttää mulle kauempaa. Ehkei mun vaan enää kannattaisi edes yrittää?? Se myös melkein karkaa lähdöstä, mutta käyn palauttamassa sen takaisin alkuun, istumaan.

Kaiken tämän nolouden kunniaksi ja lisäksi tullaan vielä toiseksi ja päästään palkinnoille. Saadaan kongi, mikä sinällään oli kyllä ihan kiva palkinto, koska ennestään kotona on yksi - josta koirat tykkää kaivella jäätynyttä maksalaatikkoa (ylläripylläri ), joten nyt on molemmille sitten omat...

Lopuksi / lisäksi tietty kävelytin koiria sinne sun tänne, tokoilin hieman molempien kanssa (Nemin hieman enemmän kuin Mersun) ja leikin ratahenkilöä vikan radan ajan plus auttelin esteiden poiskeräilyssä.