Sain puhelun viikko sitten kun oltiin tallustelemassa Tukholman katuja "tokokokeeseen mahtuisi peruutuspaikalle" Hmm, what shall we do? Noo, sama kait se on mennä kokeeseen. Nemin kanssa, aloon vaikka muuta jo lupasin ja vannoin. 

Koeluokkajärjestys: evl - alo - voi - avo

Evl:n lopussa hain Nemin autosta pois ja kävelyttelin sitä hieman. Suoritusvuorossa oltiin viimisenä, mutta en vienyt koiraa autoon paikallaolon jälkeen yksilöliikkeitä odotellessa, kun aattelin sen olevan rennommin mun jaloissa (kuten olikin! tosi nätisti, ei huuellu ku pötkötteli ) kuin autossa huutamassa Merrin kanssa kilpaa.

Paikka: Haukkukeidas, Oulu
Keli: kun lähdin kotoa satoi vettä aikasta runsaasti, niin myös Haukkiksella (koe ulkona). Evl:n jälkeen sade lakkasi, mutta joka paikka oli toki märkä. Alossa oli 12 koiraa, meidän kehässä olon aikana ripsutteli hieman vettä. 

Torstai  17.05.2012

Tokokoe
Tuomari: Olavi Pajala
Luokka: Alo
Koira: Nemi

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 8
Seuraaminen taluttimetta 0
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7
Luoksetulo 8
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 8

Pistemäärä yhteensä 118
ALO3
sij.11/12

Ensimmäistä kertaa olin kyläkokeessa jossa oli sekotettu liikejärjestys, ei sopinut meille. Liikkeet tehtiin näin: luoksep, paikallaolo, hihnassa seuraaminen, liikkeestä maihinmenoa, luoksetulo, vapaana seuraaminen, liikkeestä seisominen ja hyppy. 

Luoksepäästävyys oikeesti täydellinen.

Paikallaolon Nemi teki kympin arvoisesti. Mutta mua taas pelotti, kun kuudesta koirasta 2 piti hakea pois kun lähtivät liikkeelle ja kolmaskin nousi istumaan tai teki jotain muuta luvatonta. Nemi oli laidassa, sen vieressä ollut corgi (tai joku semmonen) piippas alusta asti ja nousi ylös. 

Hihna seuraaminen meidän parasta koeseuruuta tähän asti - tykkäsin siitä tosin paljon. En nyt muista tarkemmin mikä siin pieleen meni niin että pisteitä vähennettiin. Mutta meininki oli hyvä - jopa juoksuseuruun oli vaiti eikä ruvennu riehumaan jne. 

Liikkeestä maahanmenossa hidastin kulkuani maahan-käskettäessä, meinaan oli ennen koetta vaikeuksia saada koira maihin niin aattelin varmistella asiaa. 

Luoksetulossa ei muuta vikaa kuin, että jätti istumatta mun viereen. Tuli seisomaan siihen. 

Vapaana seuraaminen lähti hyvin liikkeelle, hyvällä asenteella. Täyskäännöksen jälkeen koira harhauitui minusta kauemmas ja alkoi haukkumaan, ... ja jatkoi sitä homman loppuun asti. Ei saatu pisteen pistettä. 

Liikkeestä seisomisen - teki maihin. Harmi kun Nemi on ollut tässä yleensä hyvä. Mutta mää vähän toruin sitä edellisen liikkeen jälkeen eikä se vissiin palautunut siitä. TAI sitten se taktikoi, että seuraamisen jälkeen kokeessa kuuluu tulla liikkeestä mahinmeno ;)

Hyppy. Karkasi vähän kauas kaahottamaan. ts seisominen vähän sivussa. Teki sen kuitenkin. 


Tuo seuraamisen haukkuminen tympäs, mutta paljon kokeessa oli hyvääkin. En oo tehnyt siitä rukkasia ;) - ja en tiiä minkä koiran kanssa ja minne ja mihin luokkaan ens kerralla meen tokottamaan. En vanno enää mitään!

Vain kolme koiraa sai ykköstuloksen - niistä kaksi oli lapinporokoiria, onnea heille! :)

On ihmisiä, joilla "saletisti natsaa" (argh mikä sanonta), ja sitten taas niitä joilla ei. 

Mistä mää nyt höpisen? Noh, pyrkimyksestä ja siitä ajatusmallista, että kilpailuun/kokeeseen voi mennä vasta sitten kun on varma että saa erinomaisen tuloksen. Tottakait asioiden kannattaisi olla hyvällä mallilla. Mutta vaikka olisikin, niin silti se koetilanne on niin eri kuin ne harjoitukset. 

Mä en voisi ikinä käydä missään kokeissa, jos sen tuloksen olisi oltava ykkönen / nolla / whatever (mistä lajista millonkin onkin kyse). Kun siihen koetilanteeseen lisätään mun reagointi koetilanteeseen, koiran reagointi normaalista poikkeavaan ympäristöön/ihmisiin/jne (sen hetkinen mielentila, ollaanko nälkäisiä, kylläisiä, väsyneitä, iloisia, ... millainen sää on - kyllä, sekin vaikuttaa ja muita muuttuvia tekijöitä) niin en voi mitenkään olla absoluuttisen varma, että täydet pisteet koekirjaan pläjähtää. 

Sitten on se kategoria ihmisiä, joilla vaan natsaa. Jotka menevät sinne kokeisiin oikeasti hakemaan ne hyvät tulokset sinne kilpailukirjaan. 

Ja sitten on ne, jotka kuvittelevat, että ne tulokset haetaan ymmärtämättä sitä mikä ero on "kyllä se treeneissä osaa" ja "koetilanteessa tekeminen". 

Joiden alakategoria ovat ne, jotka sanovat "tämä meidän koira olisi sitä-tätä-ja-tuota, jos kävisimme kokeissa"

Sarjassamme, ei näin, ei Kaisa näin. 

Ihan väärä viritystila Nemin tokoille. Ei seurannut mitään hyvää. 

Molemmat koirat olivat koko ajan hallissa. Reenasin ensin Merrin kanssa. Nemi keräsi kierroksia (ei huutanut ihan koko aikaa). 

Just kun oltiin pari päivää sitten Cattlinin kanssa puhuttu, että ruotsinlapinkoiria ei kannata viritellä tokotuksia varten - koska niitten kierrokset on muutoinkin (yleensä) niin korkeella, että virittelyllä ne vaan avaa tosi herkästi suuren sanaisen arkkunsa. Tai siis on virittelyä ja virittelyä. Ei mitään sellaista missä kierrokset nousee kaakkoon. Sopii agiin (jossain määrin), mutta ei tokoon. 

Tuon asian takia kantsis myös miettiä missä tilanteissa palkkaa lelulla ja milloin vain rauhottavasti (?) nameilla. 

Omatoimitokotukset varhain eilen aamulla hallilla. 

Merrin kanssa:

Ruutuun lähetystä. Palkalle. Ruutu eri paikassa kuin normisti hallissa reenatessa. Yks kerta niin, että käskin eka seisoon ja sitten maihin ruudussa (jahka oli syöny namin) ja sitten kävelin mukakaavion ja kutsuin koiran sivulle/seuraamaan. Ihan hienosti teki sen osion. 

Kaukoja. Niin että koira oli kiinni ovenkahvassa. En vielä tiiä onko tää auttava reeni liikkumiseen vai ei. 

Seuruuta. Sitä samaa, hyvää ja ei. Intoa ei ainakaan puuttunut. 

Tunnari. Jenni kertoi joku kerta reeneissä - oisko sitten viimeks ollu - että tunnaria vois reeniä niinkin että ois paljon kapuloita ja siellä välissä nameja. Että koira ensin ettii ne ja sitten haistelee lisää ja tuo sen oman. Mähän olin siis niin epäileväinen tuomas kuin vain olla ja voi. Aattelin sitten eilettäin, että kokeillaan nyt (että voin sanoa ettei onnistu mun hurtan kanssa ;)). Sen oman kapulan jätin niitten eessä olevien tunnarien (jokka oli sikin sokin) taakse. Itteni takia. Jotta tiesin, että tunnistan tuoko se oman vai jonku ihan muun. Lähetin koiran vapautuskäskyllä (olin jättäny sen paikalleen istumaan kun hääräsin kapuloiden kanssa) enkä oikeella tunnarikäskyllä. Merri syöksyi syömään nakinpalasia kapuloiden seasta. Kun se oli ne syöny niin se lähti haahuttamaan kauemmas, muutaman metrin päähän ja mää olin ihan että "tässä tää nyt sitten nähtiin". Kunnes se tuli pienen hetken päästä takas kapuloille, ja haisto sitä "omaa". En älynny sanoa sille mitään, joten se ei ottanut sitä kuitenkaan. Haisteli jotain muuta (ei kapuloita vaan siirty vähän eri kohtaan) ja palas sitten sen oikian kohalle. Jollon tajusin avata suuni ja kehuin koiraa joka toi polleena mulle oikian kapulan.  

Käytin koirat viikko sitten Turussa Leena Piiran vastaanotolla. 

Ennen käsittelyä punnitsin koirat eteisessä. Nemi: 13,3kg ja Merri 12,7kg. Ei niitten ehkä ihan noin samanpainosia tarttis olla kun Nemi on kuitenkin Merriä selvästi korkeempi... 

Hoiosta. Lyhkäsesti sanottuna: Merri oli enempi juntturasa kuin Nemi, mutta Nemi oli epätasanen tällä kertaa. Siis vino. Mutta Leena sai sen suoristettua. Kuulemma oli sellainen vinouma (lukko si-nivelessä), joka oli saattanut tulla reissussakin ollessa eli ihan lähiaikoina - jos ois ollu pidempiaikanen vaiva niin ois kuulemma ollut pahempi ja hankalampi hoitaa pois. 

Merri: kaularangassa ja rintarangassa jäykkyyttä (oli vissiin tosi kipee kun merri huohotti kovasti hoion aikana). Paljon venytyksiä vasemmalle, varsinkin ennen tokotuksia
Nemi: oikea si-nivel lukossa, etuosa rintarangasta kireä

Kävin koissujen kanssa retkeilemässä Satakunnassa. Lauantaina 5.5. piipahdettiin Rauma Show:ssa. Ruotsinlapinkoirat arvosteli (samoin kuin muutkin lappalaiskoirat) Jussi Liimatainen. Ei oltu hänen kehässä ennen oltukaan. Sanni esitti koirat, mä piipahdin kehässä vain kun koirat pistettiin paremmuusjärjestykseen. 

Nemi VAL ERI1 SA PN2
Merri VET ERI1 SA PN1 ROP ROP-VET