Käytiin korkkaamassa omatoimi treenailut Ad-hallilla eilen alkuillasta/ loppuiltapäivästä. Reeniseurana parcol-Kossi, parcol-Soppa & borcol-Numminen.

Merrin kanssa tein putkeen ja pujotteluun irtoamisia sekä valinnaisilla ohjauksilla ratapätkää mikä kentällä oli valmiina (hyppelöitä ja putkia).

Nemin kanssa tein erikuviolla putki-aita -rataa, kunnon usvatuksella. Nemillä pidin rimat samoilla korkeuksilla kuin Merrillä. Välillä Nemin rata päättyi aahan eli hirmuisella vauhdilla aalle ja aina nappi alastulo.

Lisäksi teimme pujottelua ohjureilla. Ensin remmissä ja sitten ilman remmiä. Kiitos MariJ:lle namin vartioinnista

Kiitos kavereille seurasta, otetaanpa taas uusiksi.

Nemin reenulit oli eilen. Neuvonantajana oli tällä kertaa Mikko.

Harkattiin pöytää - ! oho, sellainenkin este on olemassa. Milloin lie on sitä viimeksi otettu. Pistin pöyälle namin, jotta este veti puoleensa ja jotta sain koiran pysäämään. Ensin otettiin estettä yksittäin ja sitten vauhdista putken kautta. Toisin kuin Merri -varmaan ikuna- niin Nemillä saattaa olla niin kova vauhti, että vaikka se yrittäisi niin jarrutus ei toimi pöydällä vaan luisuu siitä yli. Joten hiastusta jo ennen pöytää niin hyvää tulee. Pöydällä pitäisi myös pyrkiä siihen että voi saman tien liikkua itse jatkon kannalta parhaaseen mahdolliseen paikkaan, ilman että koira häipyy pöydältä. Onneksi agissa tupla ja tripla käskytys on sallittua

Keinua yksittäisenä, ei tehnyt 2:2:ia mutta tuli reippaasti loppuun asti ja pysyi esteellä. Käytössä oli se puukeinu. Otin ohjatusti kontaktiosan kun halusin ne varpaat oikiaan paikkaan ja vahvistuspalkkailin koiruutta siitä.

Aata tehtiin pituuden kautta, ohijuoksuna ja takana leikkauksilla.

aita-rengas-putki -reeniä niin että renkaan kohilla ohjattiin eri tavoin, takana leikatan, vastaanottona ja normina yhtäaikaa menona.

Kääntämistä pituudelta. Siinä itselläni oli vähän hahmotusvaikeuksia. tätä otettiin myös putken kautta. Tein jopa pari jaakotusta siinä - ihan ihmeellistä, että koira lähtee suorittamaan esteen jaakottaessa ! Joku toinen samantalouden koira ei tod lähtisi!

Pujottelua ohjatusti ohjureilla. Ohjurit oli pujossa sekä alussa että lopussa. Nemi oli hihnassa kun eihän se syksyllä kerennyt ohjureihin tottua kun ne oli vain kerran tai pari. Palkka (nakki) ootti lopussa. Eka sönkötin itse, mutta näytti varmaan niin sekavalta, joten Mikko otti hihnan niin ei mennyt homma sen takia pipariksi. Alkupään ohjureihin Nemi tottui tosi pian ja vauhti kiihtyi loppua kohti, mutta sitten ikävät ohjurit olivat taas tiellä ja koira koitti hyppiä pois esteeltä. Ohjasin koiraa hieman kädellä ja kehuin kun meni oikein, joten rupesi tuo loppukin sujumaan. Lopulta kun homma toimi remmissä niin koira pääsi jo irti pujottelemaan. Selvästi Nemi mietti tuota loppua (se on niin hassu koira kun siitä näkee kun se oikeen kovasti tuumailee). Ja sitten otettiinkin jo hypyn kautta ja parin hypyn kautta. Siis aita-takaahyppy-pujo.

Lopuksi tehtiin vielä pientä rataa:
hyppy - rengas - (vastaanottovalssi) - putki - pöytä - kipakkakäännösvalssi - pituus - kauimmainen pää putkesta - pöytä - pituus - persjättö - rengas - aita ja a.

Nemin & Merrin aamiaisen tarjoiluhetkessä. Sillä nyt he joutuivat paikallamakuu -harjoituksen uhreiksi. Eroavaisuutta aiempaan käytöntööni lisäsi se, että vapautin ne syömäpuuhiin vasta kun olin siirtynyt koirien viereen (Merrin oik puolelle, koska se nyt noista on se TOKSU-koira). Nyt(kään) Merri (tai Nemi) ei inissyt tai muuten pitänyt ääntä. "Kidutin" niitä puoltoista minuuttia. Piiloreeniä en noissa tiloissa/tuossa tilanteessa en tuosta kyllä aikaiseksi saa.

on aksa tää nykyään!

Siis tarinan tynkää matemaattisista Merrin agility -harkoista eiliseltä (koutsina Mikko) tulossa hetimiten inspiraation iskiessä.

edit.

Hurjan blogista löytyy piirros tiistain reeneistä. Meillä siis työnalla esteet 1-21. Ensin kaksi haluttua pätkää. Reenasin alkua eli 1-6 ja pujo kohtaa eli 15-20.

Alkuhomma ei ensin toiminut kun menin vastaanottamaan kolmosen kohilta. Koska olin itse lähellä kolmosta en voinut lähettää koiraa sinne enkä kerennyt koiran edelle 4-5 väliin tekemään persjättöä.

"jos haluaa tehdä persjätön tai valssin täytyy ehtiä koiran edelle"
"koiran täytyy kuitenkin irrota" eli en voi olettaa/ohjata niin, että otan koiran vastaan kaukaa ja teen sitten pian persjätön..
jotenka kun lähdin liikkeelle heti ykkösen takaa yhtä aikaa koiran kanssa ja heitin sen kolmoselle niin ehdin ihan keveeti tekemään sen persjätön ennen vitosta. hassun huikeeta!

Toiselle pätkälle olin ensin ajatellut persjätön pujottelun päähän ja sitten 19-hypyn takaahyppynä ja siitä edestäni kiepsauttaen koiran jatkoon. siis 18 ja 19 välistä. Tämä ei vissiin ollut kovin sujuva mun liikkeen tms kannalta, joten työstimme sitten perättäisiä persjättöjä. Jotka toimivat ihan hyvin kun laitettiin Merrille palkka pujon päähän - Merrin pujotteluvauhti kasvoi ja samalla myös pystyin liikkumaan lähemmäksi hyppyä pois pujosta ilman että koira olisi tullut mun mukaan ja pois esteeltä.

Lopuksi tehtiin koko rataa. Pääsin hienosti esteelle 9 asti, eli puomi vielä meni, mutta sitten jätin koiran selän taakse kun oletin sen tietty hyppäävän 10 hypyn. Mutta tietty se ei hypännyt. Seuraavalla yrityksellä muistin, että laitetaanpa sitä palkkaa sinne pujon päähän - kun siitä oli aiemmin ollut puhetta ja irto pätkässäkin tehty niin - . En sitten mitään oppinut edespäivän tokoreeneistä, kun just olin päässyt Marille sanomaan, että tuollaiset jutut "nameja joille ei saa mennä" ovat "Merrin kanssa yhtä helvettiä" ... ja niinhän se oli nyttenkin. Alku meni ok:sti, mutta heti kun Mikko laittoi sen lihapullan siihen pujon päähän niin Merri hyppäs epästi alas puomilta. Pakotin koiran rumalla käskyllä hypylle ja olin ohjaamassa sitä keinulle kun koira hyppäsi pois keinun yläosalta. Ja sama uudestaan pari kertaa, ja lopulta kuljetutin koiran pannasta keinun ja käskin sitä vähemmän nätisti pysymään ohjaukseni mukana ja saatiin rata jotenkin rämmittyä lävitse.

Jopas oli niin mietitään ja mietitään päivä eilen, että teki totisesti hyvää ottaa nenä käteen... eikun siis koira kainaloon, ts huristella sen itte kaverin kanssa reenailemaan. Merri on kyllä ... Joku siellä reeneissä sanoikin mulle, että voisi ottaa omalle koiralleen osan siitä Merrin innosta & energiasta. Ja kyllähän siitä vähän jollekin jotain joutaskin. Että ei se kyllä siinä mielessä mikään eläkeläinen ole. Niin kuin tottakait sen asian hyvin tiedänkin.

Kyseessä on vain se, että mun kapasiteetti ei tunnu tällä hetkellä riittävän molempien koirien järkevään agi-ohjaamiseen. Ei sen kummemmin älyllinen (ohjaustavan vaihto kullekin koiralle sopivaksi)  kuin fysiikkakaan (jalat) - tai toisaalta tuntuu, että mä en pysty kehittymään Nemi-ohjauksessa kun välillä ohjailen Mersua eri tyylillä. Mersu-ohjaus on sitä vanhaa tuttua jo selkärangast a tulevaa ja Nemi-ohjaus niin uutta ja erilaista mikä vaatii paljon blondilta-kartturilta.

Joten kyllä mä luulen, että Merri siirtyy toukokuusta lähtien fiiliksen pohjalta menoon. Kisaillaan virallisissa tai epiksissä silloin tällöin ja käydään reenustelemassa jotain ... sellaista tahtia mikä kivalle tuntuu.

Kiitoksia kaikille pähkäilyssäni myötäeläneille ja olkapäätä tarjonneille!

Ja sitten siihen varsinaiseen asiaan eli eilisiin TOKO treeneihin. Nämä olivat Merrin toiset toksu-harkat AD-hallilla Marin valvovan silmän alla.

Ensin otettiin paikallaolo. Minä ja kaksi muuta menimme piiloon -oltiin nyt pienemmällä hallipuoliskolla ja piilona käytettiin keittiönurkkausta. Siitä ei ole mitään haisua kuinka kauan tämä po -harjoitus kesti.
Kuten viime kerralla oli puhetta, niin Merrille käytettiin namikuppitekniikkaa. Siis niin, että vein namialusen ehkä 7metrin päähän koirasta. Siis sinne eteenpäin, kohti keittiöö. Kerran erehdyin kurkkaamaan köökistä, mikä oli virhe, Merri nousi nimittäin välittömästi istumaan. Mari väitti, että se huolehtii kyllä ettei Merri varasta kupille - mutta en tietty voinut uskoa sitä. Menin Merrin luo ja käskin sen maihin, ja takas piiloon. Ja sama hetken päästä uusiksi kun Mersu oli taas noussut ylös istumaan. Se myös vinkui ihan sikana, tai ainakin välillä ja niin että kuului piiloon asti. Mutta, se pysyi paikallaan --- ei lähtenyt vaikka ylös nousikin. Kuulemma -liki- 9v. koiran pitää pystyä tuollaiseen. Mutta entäpä erittäin ahneen ruotsinlapinkoiran?!?
Hidas kun olen, niin vasta tuolla älysin, että tuo muistuttaa hyvin paljon sitä mitä meillä tehdään kotona lähes joka päivä. Eli niitä mun "ruoka paikallaoloja". Jolloin koirat yleensä aina istuvat, matkaa ruokakupille on 2-3 metriä, paikallaolo aika vaihtelee 15sek-4min ja sinä aikana mä joko vaan oon tai touhuan jotain tai hytkyn jne. Ja luvalla koirat pistää maton rullalle ja kaahaavat kupilleen. Pitänee kotireeniinkin pistää koirat maate, josko se vaikuttaisi Merrin tokoiluun positiivisesti?

Ohjatusti otettiin noutoa. Näytin Marille Merrin kanssa meidän version noudosta. Jotta Marikin näki millaisen tempun Mersu tarjoaa. Kuulemma Merri hieman pureskelee kapulaa - nää on niin näitä, kun minen ole niin tarkka, en kait mää tuollaista ole edes huomannut... Mutta siihen ei ainakaan toistaiseksi kiinnitetä huomiota ts välitetä siitä.
Karkailun saan kuulemma sillä pois, että käsken koiran tehdäkin jotain muuta esim otan askeleen taaksepäin ja käsken koiran sivulle tms. Toki sillon koira pitää olla hihnassa jottei se pääse karkaamaan kapulalle.
Niin, siis Merri tuli kapulan haettuaan vinosti sivulle ts lähinnä vinosti eteen. Josta sitä ruvettiin työstämään monella kapulalla jotka olivat lähellä [koiran ei tarvi olla sivulla kun reenin aloittaa]. Käskin koiran hakemaan kapulan ja sitten avustin sen sivulle. Ja palkkasin ja käskin hakemaan seuraavaa kapulaa. Tässä kannattas kuulemma olla pikkukapuloita - kaikenlaisia kapuloita on tullut hankittua vaikka kuinka mutta ei tietenkään peeniä. Mutta tämä oli ihan uskomatonta! kuinka äkkiä Merri tajusin mitä siltä halutaan... ja kun mä olin liian hidas niin Merri tarjosi sivulle tuloa Marillekin Ja tämän asian kanssa kun mä olen hakannut päätäni seinään, niin olipa kiva kun näkyi valoa ikkunassa!

Lopuksi tehtiin pirullinen harjoitus. Mari levitteli namikuppeja ympäri harkkatilaa, joihin piti viedä nameja. Ja sitten piti seurauttaa koiraa kuppien läheltä. Muutamat ekat minuutit Merri oli vakuuttunut siitä, että tämä on ruotsinlapinkoiran unelma rata. Eli ei tod ollut kiinnostunut seuraamisesta. Sain sen kuitenkin takaisin toko-vireeseen ja lopulta onnistuin seurauttamaan Merriä kuppien likeltä priima kontaktissa. Tässä kohtaa palkkasin koiran namilla, koska jos oisin heittänyt sille pallon ja päästänyt sen irti niin se olisi takuulla syöksynyt pallon sijasta namikupeille.

Lisäksi harkkasin ittekseni:
- luoksetuloja, ilman nyt sitä palloa. Ihmeekseni Merri pysähtyi myös käden heilautukseen - perään lensi nami.
- liikkestä seisomista. minkä mokasin, kun Merri ekalla kerralla pysähtyi mutta ei kestänyt takana käymistä niin tuhahdin enkä palkannut. jonka jälkeen Merri totesi että ei sitten ja tarjosi liikkeestä istumista ja maihin menoa eikä tuntunut ymmärtävän yhtään mitä se seisominen meinaa. Otin sitten seisomista ilman mitään muuta, palkkailin siitä. Tehtiin jotain muuta välissä ja sitten uudestaan seuruusta seisominen jolloin se taas toimi, ja minä älysin palkata koiran.
- hyppyä
- hyppynoutoa
- seuraamista
- kaukoja
- ruutua, jossa Merri meinasi lähteä merkille kun viereinen koirakko reenasi sitä. Sain sen kuitenkin ruutuilemaankin. Tässä kohtaa meinasi tulla huutoa (Merrin suusta), muutoin koiruus oli meleko hiljainen.
- metallinoutoa
- liikkeestä maahanmenoa
- höpö temppuja (kuten peruutusta, mun ympäri menoa, ittensä ympäri menoa, lattialla kierimistä)
 

Merriliini on siis tokokoira, jolle olen asettanut taas tavoitteitakin vanhus-tokotteluun

Vaikka mä pidänkin Nemiä meidän blondi-koirana, niin välillä kyllä huomaan, että se uunottaa mua ihan kuusnolla

Esim eilen käytin sitä "ollaan vaan kaksistaan" lenkillä Merrin tokojen jälkeen. Nemi tiesi, että mulla on taskussa lihapullanmurusia. Nemi huutaa jollekin, komennan sen luokseni ja teen sen kanssa jonku pikkuisen tokojutun (sivulletulon, vähän seuraamista tms) ja palkkaan lihapullakikkareella. Menee tovi ja Nemi toistaa tämän, siis rynnii eteenpäin -> huutaa -> tulee mun sivulle ja odottaa kuola valuen palkkaa.

***

Joskus likipitäen 8 vuotta sitten muistelen Merrin uunottaneen mua ihan samallatavalla. Josta syystä mä tavallaan, ja olenkin, epäonnistunut noiden hiljentämisopettamisessa. Koska jos ne oppii aika vikkelään asiat missä niitä palkkailee ruualla. "Haukku - komennus - kehu&ruoka... jne"

***

Lenkkitokoilujen lisäksi leikittiin Nemin kanssa eilen paikallaoloja (istuen) hytkyillä ja mattotelineen takaakiertoja pallopalkalla.

***

Aamulla tein vielä perus-paikallaolo sydeemin aamuruualla. Nemi on niin hassu, kun se istuu kuin Rantaplan paikallaan ei välitä hytkyistä mutta kuola valuu kun se tietää pääsevänsä kohta syömään. joo ja pysyi se Merrikin tuossa kohtaa paikallansa, eikä ees vinkununna.

Niin, sitä samaa juttua taas. Mutta raportoin ittellein kuitenkin.

Eli koska se on niin kivaa ja kuuluu asiaan, niin lämmittelin & jäähyttelin Merrin taas vkonloppuna metsälenkillä. Metsässä on epätasaista mikä edesauttaa jalan kipeytymistä. Josta kärsin hieman la-iltana ja paljon su-iltana & -yönä. Eli sunnuntaina(-maanantai välisenä yönä) oikean jalan jalkapöytä&nilkan tienoo oli kipeä ja molempia jalkoja särki ihan sellaista yleistä peruskipua.

Yön mittaan peruskipu läksi, ja jalkakin hieman helpottui. Mutta ei kuitenkaan niin paljoa että ois vallan kokonaan toipununna. Joten maanantai-iltana tokoreenien jälkeenkin jalka oli taas rikkipoikkijapinossa. Joten luulenpa, että tämä viikko menee koko lailla jalkaa jatkuvasti rikkoen. Tai en tiiä jos ti-illasta to-iltaan on tarpeeksi pitkä palautumisaika.

Okk:n agikisat, tammikuun loppu, 2010. Tuomarina uusi tuttavuus eli Henri Luomala.

Meille vuoden ekat kisat. Johtuen aiemmin raapustamastani pohdiskelusta mun pää ei ole vielä oikein jäsennellyt viikonlopun kisoja järkeväksi kokonaisuudeksi.

Lauantain eka rata oli hylsy, mutta rata oli tosi sujuva! Allekirjoittanut ei vain osannut -taaskaan- säätää missä kohtaa koiraa pitää odottaa ja milloin juosta. Joten koira tuli suoralla linjalla yhden hypyn ohitse. En varmaan pitänyt ohjausta päällä tms. En mennyt palauttamaan koiraa takaisin ts korjannut virhettä - kun meno oli muuten sutjakkaa.

Toiselta radalta saatiin tulos. Virheitä 10 plus yli aikaa kuutisen sekuntia. Olin suunnitellut radalle paljon persjättöjä, mutta en ehtinyt niihin ihan niin kuin olin kuvitellut. Eka virhe siis huonosta ohjauksesta johtuen, eli kielto hypyltä. Seuraavaksi sitten loppusuoralta "hieno" lentokeinu. En sanonut Merrille muuta kuin keinu, ja sehän meeni.. ois pitänyt sanoa odota. Toisaalta sunnuntain vikalla radalla sanoin odottamista jo liikaakin eli rupesi hyssyttelemään.

Sunnuntain eka rata hyppäri. Tuomarin kielto-linja oli meille edullinen, joten superkököistä ohjauksista (myöhästyneet persjätöt, koira jossain seläntakana) huolimatta ei saatu virheitä radalta. Ihanneaika ylittyi taas kuutisen sekunttia.

Vikan radan alku oli haasteellinen. Vaihdoin suunnitelmaa (radan rakennuksen aikana) moneen kertaan. Omat haasteensa radalle toi se, että ... arhg en jaksa selittää. No joka tapauksessa, homma ei toiminut. Neljäs este oli puomi, ja kun kuvittelin koiran menneen esteelle niin se pyörikin mun vieressä ja talloin sen varpaat kun olin jatkamassa matkaani... Tuosta silti yhellä virheellä/kiellolla jatkettiin matkaa. Hylsy tuli taas kohdassa missä mun ois pitänyt odottaa koiraa hetki ,eli yhessä hyppykuviossa kiirehdin liikaa ja Merri hyppäsi yhen hypyn väärin päin. Loppu-sydeemeihin tein monista vaihtoehdoista version k joka toimi hienosti. Siitä sentäs jäi hyvä mieli.

Joku sanoi radan reunalta, että "Merrissähän on vauhtia enemmän kuin viime näkemän". Mikä tietty on ihan positiivista.
Lauantaina jollain radalla multa meinasi mennä jalat alta, liekkö astuin johonkin muhkuraisempaan kohtaan tms.
Lauantain rataprofiilit oli kivoja.
Merri karkasi joka radalle, vikalla radalla pahiten kun yritin mennä ottamaan sen vastaan parin hypyn takaa. ..
Mun ohjaussuunnitelmat ei jotenkin yhtään toimineet. Tai tuntui että en voi tehdä valsseja kun tiedän että oon niissä hidas, mitään niistä nykyaikaisista ohjauksista mitä ollaan reenitty niin joko itse en osaa niin vahvasti että voisin viedä niitä kisoihin tai sitten suunnittelen niitä vääriin paikkoihin tai mitä luultavimpaa niin ne on sellaisia että Merri ei lähde niihin mukaan - tai mä vaan kuvittelen niin. Enkä osaa hahmottaa mikä on se ihannesuhde mun vauhti versus Merrin kulloinenkin vauhti.

Jaahas, muistin mä näköjään kuitenkin jotain radoista ja kisoista muutenkin ...

Ekstaasista ja pilvilinnoista suorämeiden kautta heinäpellolle. Tai jotain.

[tästä tulee varmaan romaani]

Mun ajatukset tämän asian suhteen eivät ole kovin selkeät. Mutta tiivistettynä homma menee näin, ts tätä nyt mietin: Merrin jättämistä eläkkeelle agilitystä.

...jollain tasolla ajatus on ihan hirvittävä. Tulee surupuseroon kun asiaan miettii ja päässä surraa tyhjää. Vaikka eihän agi-eläke nyt varmaan mikään kuolemantuomio ole.

Vähän sellaisia olen mietiskellyt, että jos tänä vuonna kävisi silloin tällöin 1-2 rataa Merrin kanssa. Mikä "pakko" mun on sen kanssa kisata kaikki kisat mitä kyseissiä zempaloissa on tyrkyllä? Toisaalta taas lauantaina vikat jäähyttelyn jälkeen Merri veti narusuorana kohti hallia "uudestaan ". Joten ei siltä kaiffariltani ainakaan intoa puutu, mutta senhän kyllä tiedän.

Eilen ajattelin sellaisiakin, että voitas(kohan) mennä Merrin kanssa takaisin ykkösiin? Kun välillä se kisoissa jopa intoontu irtaantumaan kun oli kohtia missä ei tarvinnut väännellä ja käännellä. Hitjat, olisi pitänyt aikoinaan pysytellä siellä ykkösissä kokonaan niin ei olisi tätä mietinnässä nytten (vitsi vitsinä ja niin pois päin).

Se miksi tämä asia on nyt mielenpäällä johtuu kahdesta seikasta, ensinnäkin siitä, kun Nemin kanssa liito tuntuu nyt melkoisen hyvältä. Sellaiselta toiveita herättävältä ja muutenkin aikalailla makialta. Ja kun Nemin kanssa olen ne jotkut asiat tehnyt oikein, tai ainakin erilailla kuin mitä Merrin kanssa. Eli tehnyt pohjatyötä pitkäjänteisemmin mikä alkaa nyt näkymään. Ja toisaalta kun Nemissä on sitä luontaista (ja osin opetettua) irtaantumista paljon Merriä enemmän. Jotenka toisaalta Nemiä ohjatessa on helpompi miettiä joitain osia ohjauksista kuin mitä Merrin kanssa - toki ja tietysti Nemin kanssa on sitten taas ihan omat vaikeutensa. Mutta se nyt kuitenkin on se nuorempi noista kahdesta, jonka agiura on vielä edessä päin.

Ja sitten tulee se kurja puoli tässä juonessa. Nimittäin se, että mun tuntuu olevan yhä hankalampaa vaihtaa itseäni Merriohjauksesta Nemi-moodiin ja taas takaisin. Ja mikä vieläkin morkkis-paskempaa on se, että mua ei sykähdytä liitely niin paljoa Merrin kuin Nemin kanssa. Tai oli sitä viikonloppuna jotain hyviä pätkiäkin.
Toisaalta mä pohdin sellaisiakin, että oliko mun & Merrin agiliitely aiemminkin tuollaista samanlaista kuin tiistaina tai nyt vkonlopun kisoissa? Mutta nyt kun mä koen Nemin kanssa jotain vielä enemmän niin olotila lässähtää Merrin kanssa liitäessa kun en pääse enää sinne samanlaiseen ekstaasiin kuin mitä Nemi-liidossa?

Toisaalta mikä pakko sitä on missään pilvissä lennelläkkään. Argh.

Lauantaina mua siis osittain masensi eikä kisaamisessa ollut sellaista kipinää kuin joskus on ollut. Mikä oli jotenkin lisä-masentavaa itsensä oivaltamista, sillä minähän olen kisahullu - enkö olekin??!? Sunnuntaille hypäriin sain sentään fiiliksen jo paremmin takaisin ja vika radalla oli lopussa ihana irtaantuminen.

Että sellaisten juttujen kanssa täällä tällä kertaa painiskellaan.

edit: vaihtoehtona noille virallisille kisoille voisi myös olla epis-hömpät ja reeni-rallattelut, jotta Mersukin pääsisi vähän aksailemaan. Koira täyttää maaliskuun lopussa 9v. joten joka tapauksessa sen kanssa tiivistä treenausta & kisaamista ei ihannetapauksessakaan olisi jäljellä kuin noin vuosi.
Tottakait me reenitään ainakin tämä "jakso" (huhti-toukokuun vaihteeseen) loppuun asti "tosissaan". Mutta mun pitää ihan oikeesti miettiä miten teen sen kanssa kesällä esim haenko ryhmäpaikkaa vai "tyydynkö" sen kanssa siihen, että kun käyn itsekseni reenimässä niin otan samalla jotain rallatteluja senkin kanssa. Sellaisia, mitkä eivät sotke mun ajatuksia ja sydeemejä versus Nemi.

t:Kaisa, joka on osittain masentunut ja toisaalta yrittää olla realistinen

Otsikkoon sisältyvän piilomerkityksen ymmärtänevät eilisissä harjoituksissa paikalla olleet henkilöt

Joo... eli eilen oltiin Nemin kanssa pitkästä aikaa aksa-reenuleissa. Ensin oli joulutaukoa ja niiden jälkeen yksi agi-episrata ja heti sen perään se sterilointi ja sen jälkeiset kitu-viikot. Siis koira ei kitunut vaan allekirjoittanut kun ei päässyt Nemiliinin kanssa reenustelemaan.

Kuulemma teemme vuoroviikoin ratatreeniä ja este/tekniikka harjoituksia. Nyt oli sitten sen ratareenin vuoro. Nämä vuoden ensimmäiset Nemi -reenustelit veti Mari.

Löysin viime syksyisen reenustelukaveri-Urhon blogista eilisen ratapiirroksen.

Nemi hyppi samoista korkeuksista kuin treenikaveri-Viima eli rimat taisivat olla 40cm. Liekkö johtunut matalista hypyistä vai mista, mutta Nemillä oli ihan hirmuinen vauhti. Vaikka kuinka olin mielikuvareenannut Nemiä jo aiemmin niin kyllähän sen huomasi, että olin tassahtanut taas sille Merri vaihteelle - mikä ei tietenkään ole huono asia silloin kun Merrin ohjauksesta on kyse..jos silloin tekee asiat kunnolla. Mutta kun nuo rekkulat ovat niin erilaisia niin ongelmiahan siitä syntyy jos yrittää niitä samoin ohjata.

Aloitin ohjaukseni kolmosen takaa. Vitosta olin varmistamassa. Ja seiskaa saatiin säätää muutamia kertoja. Ensin ohjasin koiran väärin putkeen, sitten kuvittelin ohjaavani oikein ja taas meni väärin.. kun se ei kuulemma auta, että ppk:ssa käyttää kättä, kun kuulemma kroppaakin pitää käyttää ja kääntää. Onpa tarkkaa Ja Koutsi taas kerran niin oikeessa. Sillä kun kroppaa käänsi niin koira ei vilkassutkaan ekaan putken päähän.
Seuraavan ongelman poikasen löysin siitä, että Nemillä ei ollut ensimmäisellä kerralla hajuakaan siitä, että pitäisi pujotteluun mennä. Minä koitin miettiä että missä vika - kun ainakin käskyn sanoin ajoissa. Mutta taas oli vika mun kropassa+ jaloissa, siis kun ne eivät liikkuneet putkelta eteenpäin tarpeeksi vikkelästi - aivot eivät antaneet jaloille käskyä liikkua. Ja kun liikuin liian myöhään, koiran etenemään nähden, niin piti kiertää esteitä ja näin antaa koiralle valheellinen käsitys siitä mihin päin pitäisi suunnistaa seuraavaksi.  Kun käsky (aivoista jalkoihin) meni perille, niin johan olin matkalla kohti pujoa ja koirakin osasi hakeutua oikealle esteelle -vauhdilla hienosti sisään ja kunnon työskentelyä loppuun asti.

Seuraava ongelma oli esteillä 16-18 ja niillä se ongelma jatkuikin koko illan. Itse ajattelin, että en voi leikata ennen seittemäätoista, että jos leikkaan niin omalla liikkumisella työnnän koiran aalle. Rt:ssa tätä pähkäilin. Jos taas olisin mennyt pituuden ohi esteen vasemmalta puolelta niin mitä luultavimminkin olisin taas hartioillani (tjsp) vienyt jatkossa koiran ihan väärille esteille. Noh, yritykseksi persjättö 16:n jälkeen, jolle en tod ehtinyt. Tai lähinnä tuli epäusko siitä etten ehdi. Sellaista tapahtuu usein, mun aivot ei lähetä sitä viestiä tai ne jalat ei vaan suostu tottelemaan että saisin aikaiseksi jonkun pika-spurtin mikä pelastaisi tilanteen... Ja se kuuluisa Taistelutahtokin minulta näköjään puuttuu, jotenka tulee luovutettua, vaikka ainakin yhdellä -jos ei toisellakin- kerralla koira olisi kyllä mennyt sinne pituudelle (leikaten takana) jos ohjaaja ei olisi lakannut liikkumasta/luovuttanut.

A ja puomi hyvät, kuten aiemminkin niin aalla paremmat kakskakkoset kuin puomilla. Mutta meni ja pysyi ja hytkyin.

Ihan sikamakeet reenit, kaikista virheistä ja erheistä huolimatta. Kiitos Mari! Kiitos Nemi!

ja ensiviikolla jatkuu...