Viikonloppuna rallattelin Merrin kanssa neljä virallista agilityrataa (ts yks niistä oli hyppäri) omissa kisoissa Haukiputaalla. Tuomarina siis Jarmo Jämsä, jonka radat olivat aikasta kivoja, mutta ihanneajat tiukkoja.

A-rata. Muuten hyvä, mutta ihan tolkuttoman huonot putkiin menot. Minä huudan koiralle "putkeen" ja se mulle "mee itte". Noh, koira menee lopulta putkeen. Jos toiseenkin. Ei tule virheitä. Mutta aikaa palaa. Tulos seittemän ja jotain sij.3/10.

B-rata. Paljon sujuvampi kuin eka rata. Hitusen putket tökkii edelleen. Yhdet hyppelyt vien riskillä sivuvientinä enkä ala taiteilemaan muuta. Se kannattaa. Kivan oloinen rata. Yliaikaa vain hieman yli 3 sekuntia. Sama sijoitus kuin edelliseltä radalta eli 3/10.

C-rata. Hyppäri. Suunnittelen kovasti persjättöjä. En kuitenkaan ehdi niille. Tulee pakko-leikkauksia. Joista tulee tökköjä, Merri tönkkii parinkin hypyn edessä. Jarmo ei kuitenkaan anna kieltoja. Mutta aikaa palaa. Tulos jotain kuus sekkaa yliaikaa. Sij. 3/?

D-rata. Tämä on jo selkeesti vaikeempi kuin viikonlopun aiemmat radat. Vaikeutta tuo putki-a -yhdistelmä. Ainakin minit tekivät tosi paljon hylkyjä..  Merri on hieman tahmea, ja toisella kerralla kun pitää mennä aalle .. siltä loppuu usko, kun oma liikkeeni pysähtyy kun pitää kiertää se putki. Joten Mersu tulee aalta pois. Siitä siis kielto ja ihanneajan ylitystä kymmenen sekuntia. Sijoitus tällä kertaa neljäs.

Mutta kiva oli humputella kisamaisesti vaihteeksi Mersuliinin kanssa. Vaikka kyllä se huutaa siinä lähdössä ihan mahdottomasti. Varmaan radalla muutenkin, mutta sitä en niin tiedosta. Suljen korvani enimmältä huudolta. Joku tosin taisi yleisöstä sanoa b-radan jälkeen, että Merri meni hienosti - ja välillä vissiin piti keskittyä etenemiseenkin kun oli tovin radalla hiljaakin!

Viikonlopun aikana Nemi on flirttaillut Jarolle oikein urakalla, tahtonut siis vaan lähinnä leikkiä. Ja Jaro on vongannut, mutta Nemi on todennut ettei ole niin helppo. Että jatkappa poika piiritystä vaan, niin kyllä mä ehkä tässä joskus lämpenen sun kosinnoillesi... 

Sillä jalka ei ollut laisinkaan rikki vielä lauantain jälkeen. Siis lauantain kahden radan jäljiltä. Mutta ei olisi pitänyt nuolaista vielä.. sillä sunnuntaina nilkka oli jo hajalla. Nyt vielä kun lumet sulaa ja kelit liukastuu niin ompa taas "hauska" liukastella ja töpöttää kun jalkakin on särki 

Kyllästyttää muuten teipata/laastaroida sitä varvasta aina vaan. Siis sitä mistä se kynsi on lähestulkoon irti.

(heh, tulipa tästä taas tosi positiivinen viesti )

Nemillä pyyhkii kuulemma hyvin. Hyvin on sopeutunut eloon kasvattajan luona. Omaan nemimäiseen tapaansa juttelee paljon (laulamalla). Nukkuu sohvalla, omassa kopassaan tai Cattlinin viekussa. Ilmeisesti Nemi saa nukkua yönsä Cattlinin & Matsin makkarissa (enpä tiedä mitä muut koirat siitä tykkää).

Nemi on ollut viime aikoina leikkisä lauman uroksia kohtaan,. Pikkuhiljaa alkaa näyttämään siltä, että h-hetki lähestyy. Kenties astutus tapahtuu jo ihan lähipäivinä. (tai jopa tänään)

Viikonloppuna on kisat. Omat sellaiset. Siis Virpiniemessä. Menen vain kisaamaan. Merrin kanssa. Omituista. Ei tuo Merri osuus, vaan, että naatiskelen vain kisaamisesta enkä ole toimitsijana. Joskus näinkin. Riekutaan Merrin kanssa viikonloppuna neljän radan verran. Kisat tuomaroi haukiputaalainen Jarmo Jämsä.

Ensi viikolla Merrille on luvassa lisää agiliitoa. Ensin maanantaina harkat Virpassa (a la Jarmo), sitten tiistaina harkat Annalankankaalla (a la Mari). Ja sitten sunnuntaina kolme virallista kisaa Seinäjoella, yhden radan tuomaroi Salme Mujunen ja kaksi rataa Vesa Sivonen.

Sitä seuraavalla viikolla taisi olla vielä harkat normaaliin tyyliin... ja sitten onkin joulu ja joulutauko.



edit. Jotain tästä puuttui, tuntuikin niin vähäiseltä tuo agin määrä. Viikko Seinäjoen kisoista on Mika Moilasen agilitykoulutus. Eli agiharkkaa sekä la että su.

Johan on outoa, kun taloudessa on vain yksi koira. Merriä ei tunnu hidastavan / häiritsevän vaikka kaveri onkin ulkomailla. Se täytyy kyllä sanoa, että yhden koiran lenkittäminen on huomattavasti helpompaa (ainakin talvi-töpö-keleillä) kuin kahden. Merriä ei välillä edes "huomaa". 
Saapa nähdä paljonko Merri lihoaa tänä aikana kun Nemi ei ole jakamassa kaikkea.. (noh, en minä niitä nyt alvariinsa syötä )

Muut teki jossain tuolla 9-11 esteiden kohdilla pakkovalsseja, eli niillä ne estejärjestyksetkin olivat erit. Meidän teemana oli rallattelu ja persjätöt. Persjättöjä tein 5-6:lla, 11-12:lla sekä uutena juttuna esteiden 15 ja 16 jälkeen. Eli ensin takaahyppy ja sitten persjättö. Pelottava keksintö, mutta se toimi!

Ensin radasta tehtiin siis kaksi omavalintaista viiden esteen pätkää. Jotka mulla olivat 3-7 ja 13-18. Ja sitten tehtiin koko rata.

Ai niin, kerrankin tein valssin ajoissa. Siis kohdassa 3-4.

Tässä matkan varrella kun on puhuttu Nemin pennuista. Tai siis siitä, että sillä voisi pennut teettää. On samalla etsitty sitä Nemille sopivaa sulhoa. Tästäkin blogista löytyy pari ehdokasta, jotka syystä tai toisesta on sitten kuitenkin hyljätty.

Lopullinen Nemin kavaljeeri (jos Nemi sitä alkaa) tulee olemaan norjalaisuros Mosco's Jaro. Jaro on Norjan ja Ruotsin muotovalio.

Ainakin sunnuntaina vaikutti siltä, että Jarolle olisi Nemin seura kelvannut...

..mutta se sai tyytyä vielä ihailemaan Nemiä aidantakaa, jotta Nemi ehtisi ensin tottumaan talon tavoille ja kotiutumaan ennen kuin alkaa lirkuttelemaan Jaron kanssa.

Lauantain ja sunnuntain välisen yön vietimme asuntovaunussa Cattlinin & Matsin pihassa. Viimeinen yö (pitkään aikaan) niin että Nemi nukkui vieressäni ja aamulla tuli lipsutellen toivottamaan hyvät huomenet.

Sunnuntaipäivä oli oikein nätti, lunta tipsutteli edelleen taivaalta muttei ollenkaan samanlaisella myräkällä kuin edellisenä päivänä.

Eetu käytti Nemiä aamulenkillä Gottröran-raitilla.


Sunnuntaipäivä meni nopeasti. Viimeisiä "ohjeita" Nemistä antaessa. Koiran lainasopimuksesta puhuttaessa & sen allekirjoitukseen. Kaikenlaiseen jutusteluun. Pientä väliohjelmaa aiheutti eräs ruotsalaispariskunta käydessään vierailulla rlk-pentu Korpikartanon Akan kanssa.



Nemi pääsikin leikkimään yhdessä suomalaissyntyisen rlkn-Akan ja ruotsalaissyntyisen suomenlapinkoira Kuben kanssa.



Lopulta kaikki asiat oli puhuttu ja oli aika lähteä. Tuntui melkoisen pahalta jättää Nemi sinne. Vaikka tietenkään en olisi jättänyt jos en luottaisi ja tietäisi että kyllä se Nemi siellä pärjää. Eikä haikaile meidän perään. Enemmän me haikailemme ja odotamme näkevämme meidän pienen ilopillerin.

Gottrörasta lähdön jälkeen käväisimme syömässä ja ajoimme Tukholmaan Viking Linen terminaaliin. Laivaa sai odotella jonnin aikaa (ajoissa kun paikalla oltiin), mutta tulihan se sieltä ja saatiin ajettua laivaan ja päästiin hyttiin. Sitten "ulos" syömään, kerrankin olisi voinut "rellestää" kun ilman koiria oltiin liikkeellä muttei todellakaan innostanut tai jaksanut. Syönnin jälkeen "pakolliset" ostokset kaupasta ja hyttiin nukkumaan.
Yöllä joskus yhden tienoilla herättiin siihen kun laiva pikkaisen keikkui. Oli näet just se myrsky yö...  Laiva pääsi kuitenkin turvallisesti Turkuun asti. Sieltä ajettiin kotio, käyden välillä Porissa kahvilla ja Raahesta napattiin Merri kyytiin. Kotona taidettiin olla alkuillasta.

Tai ehkei ihan muuttaja. Takaisin se se meidän adhd-prinsessa vielä halutaan.

Nemin juoksu tosiaan havaittiin tiistaina 18.11. Ja kun juoksu oli todennettu niin rupesimme miettimään miten veisimme koiran kasvattajan luo. Pian selvisi ettei edessä olevalle viikonlopulle enää menomatkaksi ollut laivahyttejä saatavissa. Joten ainut vaihtoehto oli kiertää maareittejä aina alas Tukholman pohjoispuolelle asti (Norrtäljen kuntaan taitaa tuo Gottröra kuulua).

Kysyimme Eetun vanhemmilta hoitopaikan Merrille, jottei sen tarvitsisi lähteä tuolle rankalle matkalle. Joka koostui lähinnä vain matkustamisesta, autossa ja laivassa. Hoitopaikka onneksi järjestyi. Joten ajoimme perjantai-iltana töitten jälkeen Siikajoelle ja jätimme Merrin sinne hoitoon. Lauantaiaamuna kaikki oli pakattuna ja aloitimme pitkän ajomatkan.

Torniossa Nemi sai jättää viimeiset merkkinsä suomalaiskoirille, pitkään aikaan. Sää oli koko matkan talvinen, Skellefteåssa taisi olla kylmintä; noin 15 astetta pakkasta. Nemiä jopa hitusen paleli kun käytimme sitä tuolla lenkillä - raasulla kun ei juurikaan ole aluvillaa.. kun kaikki karvat ovat vain tippuneet ja tippuneet.

Nemi oli hieman levoton matkan aikana - myöhemmin vasta tajusin, että se taisi vain reagoida omaan levottomuuteeni. Vaikka en levottomuutta tiedostanut, niin olihan se olo hieman epätavallinen - siinä sitä vain oltiin retkellä viemässä "meidän pikkusta" yli tuhannen kilometrin päähän moneksi kuukaudeksi..

Gävlen tienoilla rupesi lunta tupruttamaan. Ja yhtäkkiä moottoritie, jolla olisi saanut ajaa sataakahtakymppiä oli lumipeltoa, autot ajelivat ehkä just ja just puolta sallitusta ajonopeudesta. Onneksi tuota ei kestänyt hirveän kauaa, sade kyllä jatkui, mutta aurauskalusto oli ihan hyvin liikenteessä.

Kilometrejä meiltä kasvattajalle tuli hieman yli 1100. Perillä olimme 21.30. Eli matka kesti 15 tuntia.
Nukkumaan ei tietysti menty heti, vaan vaihdettiin ensin kuulumisia yms - nukkumaan mentiin sitten kun silmät eivät enää pysyneet auki.